Makoisaa alkanutta vuotta 2010! Uudenvuodenlupauksia en taaskaan tehnyt, mutta toivon tulevan vuoden olevan parempi blogivuosi ;) Ainakin vuosi vaihtui hyvinkin ruokapitoisesti (eli lupaavasti näin blogia ajatellen) Belgiassa - Brysselissä. Kaupunkia ei turhaan mainosteta Euroopan ravintolakaupunkien huippuna, tarjontaa oli valtaisasti ja ruoka oli varsin mainiota. Päätimme suunnata häämatkalle ehkä ei niin perinteiseen kohteeseen, tavoitteena menettää Michelin-tähti neitsyys, mässätä sinisimpukoilla, nähdä pieni pissivä poika ja nautiskella viikko kahden kesken luksushotellissa. Ei paineita nähtävyyksistä, shoppailusta (paitsi vähän, koska parhaat alet olivat päällä) tai aikatauluista. Brysselin lisäksi ehdimme tutustua ihastuttavaan Brüggeen, jonne voisi suunnata ihan omalle matkalleen.

Sitten Brysselin ravintolatarjonnasta ja ruuista. Belgian erikoisuuksia ovat tietysti Moules et frites, eli sinisimpukat ranskiksilla, ranskanperunat erilaisilla dipeillä, vohvelit, suklaat ja oluet. Sinisimpukoiden lisäksi muut merenherkut olivat vahvasti esillä. Ranskalainen keittiö yhdistyi sulavasti belgilaiseen ja tulos oli makuhermoja kutkuttava. Ehdimme maistella kaikkia kuuluisimpia herkkuja useaan otteeseen. Sinisimpukat ja vohvelit olivat minun ykkösherkkua.

Suklaapuoteja löytyi joka kadulta vähintään se yksi ja jokaisella puodilla näytti olevan omat erikoisuutensa. Käsintehdyt suklaat olivat uskomattoman kauniita. En ole mikään suuri suklaan ystävä, mutta kyllä näitä käsityötaidonnäytteitä ihasteli mielellään.

Vohvelia kadulla...

Vohvelia päiväkahvilla...

Vohvelia aamupalalla... Olin aivan myyty :D

Sinisimpukat tuotiin höyryävän kuumissa padoissa pöytään. Kilo riitti hyvin kahdelle pääruuaksi, jos lisäksi otti alkupalan ja jälkiruuan. Brysseliläisillä tosin näytti olevan tapana syödä yksin tuollainen padallinen simpukoita, mutta meikäläisten mahat täyttyivät kiitettävästi jo yhdestä jaetusta padasta. Yllä simpukat tomaattisoosissa ja alla kerma-valkoviinisoosissa. Tomaattiset simpukat nautimme Chez Leonissa, joka löytyy rue des Bouchersin varrelta. Kyseinen katu mahtaa olla oikea turistirysä merenherkkupöytineen ja sisäänheittäjineen, mutta Chez Leonissa käyvät myös paikalliset. Tunnelma oli vilkas, ravintola pullollaan ja sisustus pelkistetty, suosittelen! Valkoviinillä höystetyt simpukat nautimme Aux Armes de Bruxellesissa, jota Ville Itälän vaimo oli suositellut jossain matkalehdykäisessä. Ei Villen vaimo ihan lööperiä puhunut, ruoka oli erinomaista, palvelu ystävällistä ja tunnelma kohdallaan. Isäni tunnisti ravintolan kuvista ja kertoi myös nauttineensa siellä mehevistä simpukoista. Ravintola sijaitsi vastapäätä Chez Leonia ja ruokalista oli ranskalais-belgialainen. Simpukoiden lisäksi söimme etanoita perinteiseen tapaan valkosipulivoilla ja jälkiruuaksi tarte tatin tyylisen pläjäyksen.

Käsiranskalaiset olivat sopivaa huikopalaa kaupunkikäkäilyn lomassa ;) NAM! ei voi muuta sanoa.

Uuden vuoden illalliselle päädyimme hotellin ravintolaan, jonka neljän ruokalajin menu vaikutti lupaavalta. Vaikka hotellin ravintola olikin huipputasoa ja illallinen täyteen buukattu, ei menu silti täyttänyt kaikkia odotuksia. Ruoka oli hyvää, mutta ei mitään mieleenpainuvaa. Jälkiruokabuffet oli sitä vastoin IHANA ja pelastikin paljon.

Täytynee mainita vielä hotellin aamupala, jolla olisi voinut istua tuntikausia (harmi vain, että heräsimme aina liian myöhään, jotta olisimme ehtineet nautiskella perin pohjin). Myös huoneeseen tilattu aamiainen oli makoisa (ei muuten yhtään haittaisi, jos saisi joskus kotona tällaisen sänkyyn tarjoiltuna).

Lisää Belgialaisranskalaista keittiötä maistelimme ravintola De L´Ogenblik:ssa. Kävimme ravintolan ovella kyselemässä pöytää päivällisaikaan, jolloin meidät käännytettiin pois. Seuraavalla kerralla emme luovuttaneet ja puolentoista tunnin odottelun jälkeen klo 22 saimme pöydän kahdelle hengelle. Onneksi talo tarjosi shampanjaa, jotta odottelu ei käynyt tylsäksi ;) Ravintola oli sisustettu kuin Mäntsälän mummon omakotitalo, mutta tunnelma oli kohdallaan ja mikä tärkeintä ruoka oli mehukasta, rehellistä ja sitä oli riittävästi, voi jumpe! Tilaamista hankaloitti pelkkä ranskankielinen menu, mutta onneksi pystyin päättelemään edes joitakin ruokalajeja ja henkilökunta avusti ystävällisesti heikolla englannilla. Alkupalojen lisäksi Juho söi valtaisan entrecôten ja minä tonnikalapihvin.

Brüggessa söimme Sole Meunièrea eli voissa paistettu merianturaa. Teki muuten aika eetvarttia kylmän kaupunkikäkäilyn lomassa.

Yksi kulinaarinen tavoitteeni oli maistaa KRIEKia eli kirsikkaolutta. HUTI! :D En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, niin pahaa se oli. Juho tosin tykkäsi, joten makunsa kullakin. Muut oluet olivat perussettiä ruokailun lomassa. Olisi varmasti ihan oma lukunsa maistella oluita Belgiassa, mutta yhdellä reissulla ei ehdi kaikkea.

Taidan pyhittää ihan oman postauksen Michelin-tähdelle, koska tämä matkaraportti venyy muuten piiiitkäksi ja minulla on huomenna aamuvuoro. Palataan siis astialle :)