perjantai, 26. helmikuu 2010

Kotiruokaa parhaimmillaan

Meillä oli tässä taannoin kotiruokaviikonloppu, perjantaina tein lihapullat kermakastikkeella, lauantaina paistetut muikut ja sunnuntaina karjalanpaistia. Aina ei jaksa kikkailla, vaan tekee mieli selkeitä ja tavallisia makuja. Voita, kermaa ja tuoreita raaka-aineita ei säästellä, sillä ne ovat hyvän kotiruuan perusta. Hävettää myöntää, että en edes muistanut kuinka hyvää on vastajauhettu jauheliha! Kaupasta tarttuu niin helposti mukaan suojakaasuun pakattua/pakastettua jauhelihaa, että harvemmin tulee lähdettyä kauppahalliin ostamaan tuoretta kamaa. Paistetut muikut ovat taas unohdettu herkkuruoka, joka valmistuu nopeasti ja maistuu super hyvälle. Itse ostan muikut valmiiksi perattuna, jotta säästyn sisälmysnäpertelyltä, mutta reipas kokki perkaisi kalat itse. Jos muikkujen vääntäminen kotioloissa ei nappaa, niin kannattaa suunnata Kuopioon ja Muikkuravintola Sampoon. En muista koskaan syöneeni niin suurta ruoka-annosta loppuun asti, kuin Sampossa söin. Suosittelen (älkää järkyttykö sisustuksesta, muikkukärystä tai vetävistä ikkunoista, ilman niitä tunnelma olisi pilalla)! Seuraava annos on toteutettu Sampon perinteisintä muikkuannosta jäljitellen (toivottavasti sinua ei närästää helposti ;).

Paistetut muikut puikulaperunamuusilla

  • n. 350g perattuja muikkuja kahdelle hengelle
  • lautasellinen karkeita ruisjauhoja
  • valkopippuria ja suolaa
  • voita
  • öljyä
  • tilliä
  • sitruuna

perunamuusi:

  • puikulapottuja
  • kermaa
  • voita
  • suolaa
  • mustapippuria

Huuhtele peratut fisut nopeasti kylmän vesihanan alla (ei pakollista). Pyörittele fisut suolalla ja pippurilla maustetuissa jauhoissa ja nosta odottamaan paistamista. Sulata pannulla iso nokare voita ja lisää aimo loraus öljyä. Paista muikut kauniin ruskeiksi kuumalla pannulla. Muikut kypsyvät melko nopeasti!

Perunamuusin voi valmistaa jo etukäteen. Parhaan muusin saat rosamundasta tai lapin puikulaperunoista. Keitä perunat kypsäksi. Muusaa potut käsin (ei vatkaimella) ja lisää sekaan lämmitetty kerma ja voi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Koristele annos tillillä ja tarjoile sitruunalohkon kera. Ruokajuomaksi käy huurteinen tai kylmä maito.

keskiviikko, 10. helmikuu 2010

Aiolilla höystetty maalaissalaatti

Meidän suosikki päivällinen arkena (tai useimmiten illallinen, koska syömme yhdeksän jälkeen) on ruokaisa salaatti. Salaatti syntyy yleensä kaupan käytäviä kävellessä ja pohtiessa, mikä tällä kertaa nappaisi perus salaatin kyljessä. Ruokaisan salaatin täytyy sisältää salaattipohjan lisäksi jonkin valtakunnan juustoa, lihaa ja jotakin rapeaa, esimerkiksi krutonkeja, pinjasiemeniä tai paahdettua sipulia. Lihaksi käy broisku, jauheliha (texmex-salaatti), ilmakuivattu kinkku, pekoni tai vaikkapa salami. Salaattiin on hauska ympätä kaikki jääkaapin jämät ja kastikkeen voi kekkasta oliiviöljystä ja erilaisista etikoista tai sitruunamehusta. Ruokaisan salaatin juju piilee siinä, että vaihtoehtoja löytyy rajattomasti (tai no mielikuvituksen rajoissa tietenkin).

Seuraavaan maalaissalaattiin idea lähti eilisen päivän perunoista. Eilisen päivän potaattokset ovat tietysti parhaimmillaan paistettuna... pekonin rasvassa :D Noh, minkä kanssa paistetut perunat ja pekonin voi ympätä? Tietysti rapean vesikrassin, napakoiden luumutomaattien ja suolaisten juustolastujen kanssa! Kastikkeeksi on pakko vääntää aiolia, mitäs muutakaan? Tällä kertaa en edes pihahda t********yydestä... Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

(Anteeksi kuvan laatu, pimeässä on niin turkasen inhottavaa kuvata pokkarilla!)

Aiolilla höystetty maalaissalaatti kahdelle

  • 3 keitettyä kiinteää perunaa (mausteita, esim. paprikaa, suolaa ja pippuria)
  • paketti pekonia
  • Valion Forte-juustolastuja (myös parmesaanilastut tms. käyvät)
  • miniluumutomaatteja (mielellään erivärisiä)
  • vesikrassia
  • salaatti mixiä (rucola, pinaattia, tammenlehvää jne)
  • ½ napakka kurkku

Aioli

  • 1 keltuainen
  • 1½dl rypsiöljyä
  • 1tl valkoviinietikkaa
  • vajaa desi kylmää vettä
  • suolaa
  • valkopippuria
  • 3 valkosipulinkynttä

Tee ensin aioli tekeytymään jääkaappiin. Mittaa kulhoon keltuainen ja mausteet. Kiehauta kuoritut valkosipulit nopeasti kattilassa. Purista kynnet keltuaisen joukkoon. Vispaa keltuaista vimmatusti ja yritä lorottaa toisella kädellä öljyä ohuena nauhana kulhoon. Tämä on helppoa, jos omistat tehosekoittimen, joka hoitaa vispauksen puolestasi. Jotta saat kastikkeeksi sopivaa aiolia, majoneesia täytyy ohentaa vedellä. Eli jatka vispaamista ja lorota myös vesi ohuena nauhana majoneesin sekaan, kunnes saat tarpeeksi löysää kastiketta. Tarkista suolaisuus ja nosta jääkaappiin tekeytymään.

Leikkaa pekoni ohuiksi suikaleiksi ja paista pannulla rapeaksi. Kaada ylimääräinen rasva pois ja levitä pekonit talouspaperille jäähtymään. Kuutioi perunat ja paista samalla pannulla kuin pekonit reilun ruskeaksi. Voit halutessasi lisätä vähän yli jäänyttä pekonin rasvaa pannulle (tätä en kuitenkaan itse hirvinnyt tehdä). Mausta valmiit perunat suolalla ja pippurilla, halutessasi voit lisätä muitakin mausteita.

Revi salaatit ja vesikrassi isoon kulhoon. Jos peset salaatinlehtiä, kuivaa ne huolella ennen käyttöä (salaattilinko on muuten aika pop). Sekoita salaattien joukkoon muutama lusikallinen aiolia. Sekoittaminen tapahtuu käsin hellävaraisesti käännellen, jotta salaatista ei tule vihreää mössöä. Minä lorautin sekaan hivenen sitruunamehua antamaan kirpakkuutta.

Nostele salaatti saman tien lautasille. Lado päälle perunat, kuoritut/pilkotut kurkut ja puolitetut tomaatit. Ripottele pekonit ja juustolastut päällimmäiseksi. Voit halutessasi vielä ripsotella aiolia muutamia tippoja koristeeksi.

sunnuntai, 31. tammikuu 2010

Brysselissä naatiskelemassa

Makoisaa alkanutta vuotta 2010! Uudenvuodenlupauksia en taaskaan tehnyt, mutta toivon tulevan vuoden olevan parempi blogivuosi ;) Ainakin vuosi vaihtui hyvinkin ruokapitoisesti (eli lupaavasti näin blogia ajatellen) Belgiassa - Brysselissä. Kaupunkia ei turhaan mainosteta Euroopan ravintolakaupunkien huippuna, tarjontaa oli valtaisasti ja ruoka oli varsin mainiota. Päätimme suunnata häämatkalle ehkä ei niin perinteiseen kohteeseen, tavoitteena menettää Michelin-tähti neitsyys, mässätä sinisimpukoilla, nähdä pieni pissivä poika ja nautiskella viikko kahden kesken luksushotellissa. Ei paineita nähtävyyksistä, shoppailusta (paitsi vähän, koska parhaat alet olivat päällä) tai aikatauluista. Brysselin lisäksi ehdimme tutustua ihastuttavaan Brüggeen, jonne voisi suunnata ihan omalle matkalleen.

Sitten Brysselin ravintolatarjonnasta ja ruuista. Belgian erikoisuuksia ovat tietysti Moules et frites, eli sinisimpukat ranskiksilla, ranskanperunat erilaisilla dipeillä, vohvelit, suklaat ja oluet. Sinisimpukoiden lisäksi muut merenherkut olivat vahvasti esillä. Ranskalainen keittiö yhdistyi sulavasti belgilaiseen ja tulos oli makuhermoja kutkuttava. Ehdimme maistella kaikkia kuuluisimpia herkkuja useaan otteeseen. Sinisimpukat ja vohvelit olivat minun ykkösherkkua.

Suklaapuoteja löytyi joka kadulta vähintään se yksi ja jokaisella puodilla näytti olevan omat erikoisuutensa. Käsintehdyt suklaat olivat uskomattoman kauniita. En ole mikään suuri suklaan ystävä, mutta kyllä näitä käsityötaidonnäytteitä ihasteli mielellään.

Vohvelia kadulla...

Vohvelia päiväkahvilla...

Vohvelia aamupalalla... Olin aivan myyty :D

Sinisimpukat tuotiin höyryävän kuumissa padoissa pöytään. Kilo riitti hyvin kahdelle pääruuaksi, jos lisäksi otti alkupalan ja jälkiruuan. Brysseliläisillä tosin näytti olevan tapana syödä yksin tuollainen padallinen simpukoita, mutta meikäläisten mahat täyttyivät kiitettävästi jo yhdestä jaetusta padasta. Yllä simpukat tomaattisoosissa ja alla kerma-valkoviinisoosissa. Tomaattiset simpukat nautimme Chez Leonissa, joka löytyy rue des Bouchersin varrelta. Kyseinen katu mahtaa olla oikea turistirysä merenherkkupöytineen ja sisäänheittäjineen, mutta Chez Leonissa käyvät myös paikalliset. Tunnelma oli vilkas, ravintola pullollaan ja sisustus pelkistetty, suosittelen! Valkoviinillä höystetyt simpukat nautimme Aux Armes de Bruxellesissa, jota Ville Itälän vaimo oli suositellut jossain matkalehdykäisessä. Ei Villen vaimo ihan lööperiä puhunut, ruoka oli erinomaista, palvelu ystävällistä ja tunnelma kohdallaan. Isäni tunnisti ravintolan kuvista ja kertoi myös nauttineensa siellä mehevistä simpukoista. Ravintola sijaitsi vastapäätä Chez Leonia ja ruokalista oli ranskalais-belgialainen. Simpukoiden lisäksi söimme etanoita perinteiseen tapaan valkosipulivoilla ja jälkiruuaksi tarte tatin tyylisen pläjäyksen.

Käsiranskalaiset olivat sopivaa huikopalaa kaupunkikäkäilyn lomassa ;) NAM! ei voi muuta sanoa.

Uuden vuoden illalliselle päädyimme hotellin ravintolaan, jonka neljän ruokalajin menu vaikutti lupaavalta. Vaikka hotellin ravintola olikin huipputasoa ja illallinen täyteen buukattu, ei menu silti täyttänyt kaikkia odotuksia. Ruoka oli hyvää, mutta ei mitään mieleenpainuvaa. Jälkiruokabuffet oli sitä vastoin IHANA ja pelastikin paljon.

Täytynee mainita vielä hotellin aamupala, jolla olisi voinut istua tuntikausia (harmi vain, että heräsimme aina liian myöhään, jotta olisimme ehtineet nautiskella perin pohjin). Myös huoneeseen tilattu aamiainen oli makoisa (ei muuten yhtään haittaisi, jos saisi joskus kotona tällaisen sänkyyn tarjoiltuna).

Lisää Belgialaisranskalaista keittiötä maistelimme ravintola De L´Ogenblik:ssa. Kävimme ravintolan ovella kyselemässä pöytää päivällisaikaan, jolloin meidät käännytettiin pois. Seuraavalla kerralla emme luovuttaneet ja puolentoista tunnin odottelun jälkeen klo 22 saimme pöydän kahdelle hengelle. Onneksi talo tarjosi shampanjaa, jotta odottelu ei käynyt tylsäksi ;) Ravintola oli sisustettu kuin Mäntsälän mummon omakotitalo, mutta tunnelma oli kohdallaan ja mikä tärkeintä ruoka oli mehukasta, rehellistä ja sitä oli riittävästi, voi jumpe! Tilaamista hankaloitti pelkkä ranskankielinen menu, mutta onneksi pystyin päättelemään edes joitakin ruokalajeja ja henkilökunta avusti ystävällisesti heikolla englannilla. Alkupalojen lisäksi Juho söi valtaisan entrecôten ja minä tonnikalapihvin.

Brüggessa söimme Sole Meunièrea eli voissa paistettu merianturaa. Teki muuten aika eetvarttia kylmän kaupunkikäkäilyn lomassa.

Yksi kulinaarinen tavoitteeni oli maistaa KRIEKia eli kirsikkaolutta. HUTI! :D En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, niin pahaa se oli. Juho tosin tykkäsi, joten makunsa kullakin. Muut oluet olivat perussettiä ruokailun lomassa. Olisi varmasti ihan oma lukunsa maistella oluita Belgiassa, mutta yhdellä reissulla ei ehdi kaikkea.

Taidan pyhittää ihan oman postauksen Michelin-tähdelle, koska tämä matkaraportti venyy muuten piiiitkäksi ja minulla on huomenna aamuvuoro. Palataan siis astialle :)

tiistai, 22. joulukuu 2009

Sohvin parempi purilainen

Jaan kanssanne yhden todella simppelin ja hurjan hyvän reseptin näin ennen joulua. Välipäivinä, kun napa ruskaa kinkkua ja raskaita laatikoita, on aika vääntää jotain kevyttä. Pistäkäähän tämän purilaisen ohje korvan taakse, sillä toteutus on helppo ja nopea, eikä rasvallakaan ole mässätty. Ohje on kokolailla omasta päästä, tomaattikastikkeeseen taisin jotain vinkkiä katsella. Tomaattikastikkeeseen tulevan kanelin vuoksi ohje sopii myös hyvin jouluun. Noheva kokki tekee tsatsikin itse, mutta kaupan tsatsiki ajaa ihan hyvin asiansa.

Rauhallisia joulun alus päiviä kaikille! :)

Sohvin parempi purilainen

  • Bucco-leipää (tai muuta vaaleaa tuoretta leipää)
  • ohuita kanafileitä (marinadi vapaa)
  • tomaattia
  • jääsalaattia
  • halloumia
  • tsatsikia
  • (punasipulirenkaita)
  • tomaattikastiketta

tomaattikastike:

  • tomaattimurskaa (Mutti)
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 10 aurinkokuivattua tomaattia
  • tuoretta timjamia
  • tuoretta basilikaa
  • 2rkl tummaa balsamicoa
  • ripaus kanelia
  • suolaa

Tee tomaattikastike. Mittaa ainekset kattilaan, hauduta miedolla lämmöllä n. ½tuntia. Soseuta sauvasekoittimella. Voi tarjota kuumana tai kylmänä.

Viipaloi leipä ja grillaa siivuja tovi uunissa. Hiero halutessasi leivän pintaan valkosipulia yhden valkosipulikynnen avulla. Paista kanafileet (parilla)pannulla. Paista myös halloumjuustosiivut pannulla kauniin ruskeaksi. Asettele leivät, tomaattisiivut, kanat, halloumi ja salaatti purkeriksi. Mausta tsatsikilla ja tomaattikastikkeella. Rouhi päälle mustapippuria.

torstai, 17. joulukuu 2009

Joulupohdintoja ja thaikkuruokaa

Minulla ei ole nyt takataskussa uusia joulureseptejä (ketään ei varmasti harmita, jos en julkaise käyttämääni piparireseptiä). Muutamia kokeiluja olen kyllä tehnyt, mutta niitä en voi paljastaa, koska ne ovat menossa joululahjaksi. Itse tehtyihin joululahjoihin löytyy kattavasti vinkkejä esimerkiksi Insanityn Decapitated-blogista. Postailen siis syksyn saalista, sitä nimittäin riittää! Joulusta puheen ollen, kerrankin jouluvalmisteluni ovat hyvällä mallilla. Lahjoja ei enää juuri puutu, leipomuksia voisi vielä harkita, pieni kuusentapainen kataja on hankittu, joulukortit on postitettu jne... Minulla on vielä mukavasti vapaata ennen aattoa, joten siivouksen ja loput valmistelut ehtii tehdä hyvin. Aattona en ehdi olla perinteisesti isäni apuna keittiössä, koska aattoaamu valkenee töissä, sairaalan joulusta nauttien. Aattoiltana rauhoitumme sitten viettämään joulua perheen kesken. Toivottavasti onnistun säilyttämään tämän rauhallisen fiiliksen vielä ensi viikon alussa :)

Sitten itse ruokaan! Juhon kummi on varmasti pistänyt merkille, että keittiössämme ei juuri valmisteta aasialaisia ruokia, sillä saimme heidän perheeltään häälahjaksi pöytäwokin. Totta puhuakseni en ymmärrä aasialaisista ruuista yhtään mitään! Mietin syitä, miksi teen niin harvoin aasialaista ruokaa, vaikka se meille hyvin maistuukin. Luulen, että suurin syy on Kuopion kauppojen niukka valikoima etnisiä elintarvikkeita. Ainoa etninen ruokakauppa on lopettanut, joten elelemme varsin markettien valikoiman varassa. Lisäksi emme ole matkailleet Kaukoidän suunnalla, joten meillä ei juuri ole hajua onko ruokamme lähelläkään autenttista makua. Nyt meillä on ainakin yksi hyvä syy tutustua paremmin kyseisiin ruokiin! Pöytäwokki oli meikäläiselle aivan tuntematon kapistus, vaikka pöydässä ruuanlaittaminen on jokseenkin tuttua racletten ja fonduen myötä. Wokki sisältää pienen sähköisen keittolevyn, 3,6l vetoisen wokkipannun kannella ja tarvittavat ottimet. Pannua höysti Vatcharin Bhumichitrn keittokirja Thaikeittiö. Pöydässä kokkaaminen on jo itsessään niin houkutteleva juttu, että laitoimme pannu tulille heti häiden jälkeen. Päädyin kokeilemaan ihan simppeliä reseptiä wokin mukana tulleesta kirjasta, Mee Sua ja Khao Garee Kai olkaa hyvä!

Mee Sua - paistetut nuudelit naudanlihan ja currytahnan kera

  • 2rkl öljyä
  • 4 valkosipulin kynttä siivutettuna
  • reilu 1 rkl punaista currytahnaa
  • 450g naudanpaistia ohuina suikaleina
  • 5 annosta munanuudeleita (liota kylmässä vedessä 15min ja valuta)
  • 2rkl kalakastiketta
  • 2rkl vaaleaa soijakastiketta (tai enemmän, jos haluaa lisää suolaisuutta)
  • 1tlk pavunituja (tai tuoreita)
  • 2 isoa porkkanaa ohuina suikaleina
  • 2 punaista chiliä suikaleina (tai maun mukaan)
  • 2 kevätsipulia ohuina suikaleina (tai purjoa)

Kuumenna öljy wokissa. Freesaa valkosipulinkynsiä hetki öljyssä, lisää sitten currytahna ja sekoita. Kaada pannulle huoneenlämpöiset lihat ja kypsennä n. 5min. Lisää loput ainekset ja kypsennä vielä muutama minuutti. Nuudelit voi lisätä vasta ihan lopussa, jotta ne vain lämpiävät. Älä kuivata wokkia liiaksi hauduttelemalla. Itse käytin välillä kantta, jotta lihat eivät kuivu. Olen hiukan muunnellut noita määriä ja mausteita täytyy aina itse hiukan säädellä omaan makuun sopivaksi.

Khao Garee Kai - Curry-kookosriisi

  • 2rkl öljyä
  • 2 valkosipulinkynttä hienoksi hakattuna
  • 2rkl punaista currytahnaa (ohjeessa oli muuta currytahnaa, mutta en viitsinyt ostaa montaa erilaista)
  • 450g pitkäjyväistä riisiä
  • 1tl kurkumaa
  • 8dl kookosmaitoa
  • 1tl suolaa
  • 5 kaffirlimen lehteä

Riisi tehdään kattilassa. Kuumenna teflonkattilan pohjalla öljy, lisää valkosipulit ja freesaa niitä hetki. Lisää currytahna ja sekoita hyvin. Lisää sitten riisi ja kurkuma ja kypsennä n. 2min. hyvin sekoittaen. Kuumenna kookosmaito mikrossa lähes kiehuvaksi, kaada kookosmaito riisin päälle ja sekoita. Anna seoksen kiehahtaa, vähennä sitten lämpöä. Lisää suola ja kaffirlimen lehdet. Laita kansi päälle ja anna muhia miedolla lämmöllä n. 25min. välillä sekoittaen. Koristele paahdetulla sipulilla, chilillä ja kurkulla. Tätäkin ohjetta olen muunnellut hiukan.